Allman Brothers Band (The) – Hittin’ The Note
Bändin kolmas, ja yllättävän menestyksekäs uusi tuleminen päättyi 1997 kun Warren Haynes ja Allen Woody lähtivät siitä keskittyäkseen alkujaan sivuprojektina pitämäänsä Gov’t Muleen. ABB:n alkuperäisen kitaristin Dickey Bettsin saatua bändistä kenkää 1999 harva uskoi enää sen neljänteen tulemiseen. Bändiin palannut Haynes ja hänen parivaljakkonsa, 23-vuotias Derek Trucks nostavat kuitenkin bändin tuhkasta. Niin upeaa on näiden kahden tyylitaiturin soitto.
Kirjoittaessani tänä jouluna 2013, levy on jo saavuttanut 10 vuoden iän ja vaikka ABB yhä keikkailee, Hittin’ The Note voi jäädä bändin viimeiseksi studiolevyksi. Jos näin käy, se tulee olemaan kunniakkaan bändin hienon uran arvoinen päätös. Levy on ehdottomasti yksi sen parhaista. Ehkä Derek Trucksin Duane Allmanin soittoa muistuttava slidekitarointi vaikuttaa siihen että levyä kuunnellessa mieleen nousee bändin alkuaikojen klassikkolevyt.
Albumin yhdestätoista biisistä kaksi on coveria. Bändi saa Freddie King’in julkaisemaan Woman Across The Riveriin hienon latinalaisen rytmin, mutta Rolling Stones’in Heart Of Stonen he osaavat ottaa niin suvereenisti omakseen ettei sitä kuunnellessa tule mieleenkään biisin alkuperä. Albumin avaava Old Friend on bändin historian paras levyn avausraita, mutta mielestäni sen kirkkain tähti on kuitenkin reilu kaksitoistaminuuttinen Instrumental Illness. Haynesin ja Drucksin viedessä pitkine sooloilee luonnollisesti biisin päähuomion, bändin rumpalit ja perkussionisti ansaitsevat hekin erikoismaininnan.
Hittin’ The Note on yksi harvoista omistamistani 75 minuuttisista CD-levyistä, jonka jaksan kuunnella yhdeltä istumalta. En usko että levyä on julkaistu tuplavinyylinä, mutta formaattina se sopii minusta tällaisen pitkän albumin kuunteluun paremmin.