Transatlantic – The Whirlwind
Alun perin tämän levyn ilmestymisen ei pitänyt olla mahdollista. Transatlanticin kosketinsoittaja ja jonkinlainen sielu Neal Morse oli hajottanut yhtyeen vuonna 2003 ilmestyneen Live in Europen aikoihin. Vaan arvaamattomat ovat hänen Herransa oikut. Viime vuonna Transatlantic-musiikin tekeminen oli taas ihan OK. Ja sehän meille sopii. Tuskin yhdelläkään progefanilla oli mitään uutta levyä vastaan.
Transatlantic palasi tietenkin alkuperäisessä kokoonpanossaan. Tuskin tälläinen sivuprojekti voisi muuten toimiakaan. Rummuissa on siis Mike Portnoy, bassossa Pete Trewavas ja kitarassa Roine Stolt. Juuri niin, ovat kaikki kuuluisia soittajia isoista bändeistä. Oli onni, että heillä kaikilla oli aikaa tehdä tämä levy. Toisaalta tämä porukka ei aikaile. Levy on sävelletty ja soitettu muutamassa päivässä. Koko homma lyötiin kasaan Morsen kotona. Joitakin pieniä pätkiä on korjailtu myöhemmin uusiksi, kuten pari Peten bassopätkää, mutta muuten levyllä kuultava musiikki on Nashvillestä kotoisin.
Whirlwind on yksi ainoa biisi. Mittaa sillä on melkein 78 minuuttia, eli sen verran kuin CD:lle mahtuu. Kuinka progea tuo on? Kappale on sentään jaettu kahteentoista raitaan hieman tunnelman ja osuuden teeman mukaan. Jos Morsen musiikkia on yhtään kuullut, tietää että se on kuin vuoristorata-ajelu. Välillä mennään kovaa ja täysillä, seuraavassa hetkessä vedetään henkeä ja noustaan seuraavaa laskua kohti. Kunnianhimoista, monimutkaista, tunteikasta ja kunnioitusta herättäväähän tämän levyn soitto on, mutta jotenkin tuntuu, että tämä porukka pystyisi parempaankin. Ihan kuin Whirlwind olisi se ilmeisin levy jonka Transatlantic pystyi julkaisemaan. Ensi kerralla, jos Luoja suo, toivoisin että Morse, Portnoy, Trewavas ja Stolt käyttävät ainakin kaksi viikonloppua levynsä tekemiseen.
Levystä on olemassa kolme erilaista versiota. Normaalissa yhden levyn versiossa on vain nimikappale, kahden CD:n paketissa on mukana neljä Transatlanticin originaalia ja neljä cover-kappaletta ja juhlava boxi sisältää kahden CD:n lisäksi levyn äänittämisestä kertovan DVD:n.
Tämä arvio on vuodelta 2009
Tero Honkasalo