Haken – Virus
Tuskin Haken arvasi, että vuodesta 2020 tulee viruksen vuosi. Alku on ainakin ollut vaikuttava. Valitettavasti. Onneksi Hakenin Viruksen avausraita Prosthetic käy päälle yhtä vihaisesti kuin COVID-19 konsanaan. Kun näin Prosthetic-videon ensimmäisen kerran, nyökyttelin tyytyväisenä. Bändi on säilyttänyt edellisen levyn modernin tyylin ja vimman. Ross Jennings kähisee säkeistöt ja laulaa sitten kertosäkeet kuulaalla tyylillään. Liekö kiertämisestä Devin Townsendin kanssa ollut vaikutusta? Invasionin alku on tuttua Rossia. Kappale kuulostaa alkuaikojen, eli The Mountain -levyn, Hakenilta. Ei ollenkaan huono juttu. Kun ideana on jatkaa Cockroach Kingin ja edellisen Vector-levyn tarinaa, on vain oikein, että musiikissakin on viittauksia menneeseen.
Kymmenen minuutin Carousel alkaa kepeästi. Sitten kuullaan kaikenlaista. Ensimmäisestä riffistä tulee hetkeksi mieleen vanha Rush. Seuraavaksi Opeth. Kivasti kappale kasvaa. Jotenkin se ei silti ole ihan levyn parasta antia. Parempaa on tulossa. Rauhallinen, no ainakin tässä seurassa, The Strain on hyvä. Pidän siitä tilasta, jota vahvojen ja eteenpäin rullaaavien osien väliin on jätetty ja kuinka musiikki ikään kuin kaappaa laulun mukaansa. Canary Yellow oli toinen videobiisi. Se on ensimmäisen vastakohta. Tarkoitus lienee esitellä bändin herkkä puoli. Onnistuu.
Viiteen osaa jaettu Messiah Complex on mahtiteos. Nyt haastetaan bändin jos toistenkin eepoksia. Ensimmäinen osa Ivory Tower vilauttaa bändin teknisyyttä, mutta pitää sen vielä aika hyvin jemmassa. A Glutton for Punishment paljastaa kaiken. On kiihkeää. Marigoldilla on vastakohtansa ja äärimmäisyytensä. Ne eivät ihan omana biisinä toimi, mutta täydentävät kokonaisuutta. The Sect jatkaa raskasta riffittelyä. Ja muistelee sitten miten ennen aikaan laulettiin kivasti. Cockroach Kingin videossa oli videopelimeininkiä. Niin on tässä biisissäkin. Ectobius Rex on suurin huipennus. Laulumelodia on viittaus Torakkakunkun kertomuksen alkuun. Grande Finale! Onko tämä tarinan loppu? Jää nähtäväksi. Kaunis Only Stars päättää levyn liikuttavasti. Tähän virukseen en halua rokotetta enkä immuniteettia. Antaa sen levitä.
Arvio on vuodelta 2020
Tero Honkasalo