Flotsam And Jetsam – Blood in the Water
Paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen, kun kuulin radiosta Flotsam And Jetsamin kappaleen I Live You Die. Kyseinen progressiivinen thrash-kappale on yhtyeen toisella levyllä No Place for Disgrace.
Olen seurannut bändiä satunnaisesti. Muutamia levyjä olen hankkinut, mutta ihan kahden ensimmäisen veroista intohimoa ja paloa niihin ei ole syttynyt. Ehkä syynä olivat bändin tyylissä ja kokoonpanossa tapahtuneet muutokset. 90-luvun alun levyt olivat heikkoja. Tai sitten oma maku muuttui. Mistä noista tietää?
Aika on nyt eri. Niin on kokoonpanokin. Blood in the Waterilla soittaa porukka, joka tietää mitä kipakalta thrash-levyltä vaaditaan. Varsinkin rumpali Ken Mary on kovassa iskussa. Rummut napsuvat kuin Exoduksen tai Testamentin levyillä konsanaan. Ja Andy Sneap ei ole ollut vääntämässä nuppeja oikeisiin asentoihin. Sen teki Jacob Hansen.
Nimikappaleella alkava levy on pääosin hengästyttävän nopea. Toisena kuultava Burn the Sky on melkein power metallia. Tyyliä on levyllä enemmänkin. Ei ole huono juttu, vaikka onkin progelta pois. Bändissä alusta asti, ja kaikilla levyillä laulanutta, Eric AK:ta lienee kiittäminen tuosta. Hänen äänensä on hyvässä kunnossa ja soi nuoruusvuosien korkeuksissa, vaikka rähinää onkin tullut lisää. Melodioihin ja kertosäkeisiin on panostettu.
Brace For Impact on kova. A Place To Die on samalla suunnalla. Walls on keskitempoinen, kepeämpi, mutta tarttuva. Cry For The Dead on yllättävä slovari. Se on eniten vanhojen aikojen progeilua. Pidän.
Wicked Hour lähtee kuin luoti piipusta. Sanoinko jo, että tätä levyä kuunnellessa Nevermore tulee aika usein mieleen? Ei ole huono asia.
Too Many Livesin ja Dragonin tunnistaa vain ja ainoastaan Flotsam And Jetsamiksi. Varsinkin jälkimmäinen on nopea! Voimaa! Suosikkini. Ja heti perään toinen. Reaggression on pysäyttämätön. Se kulkee kuin kiskoilla. Ja sitten on progea! Nämä osaavat.
7 Seconds päättää levyn väkevästi. Sitä ennen kuultu Undone on vähän välityö. Ei sekään huono ole. Miekka pois, tässä levyssä ei ole mitään hävettävää.
Tero Honkasalo