Queensrÿche – Digital Noise Alliance

Onko tämä jo neljäs Todd La Torren aikakauden Queensrÿche-levy? Vastahan he kinasivat yhtyeen nimestä. Niin se aika menee. Kun katsoo taaksepäin, huomaa, että oikeussalissa ovat edelleen. Entisellä rumpalilla Scott Rockenfieldillä on aika paljon hampaankolossa isyysvapaansa jälkeisiä asioita. Tämän bändin kohdalla on helpompi olla valitsematta puolta. En siis kerro, mitä mieltä tapauksesta olen.

Sen sijaan tästä levystä pitää kirjoittamani. In Extremis on voimakas avaus. Laulusta tunnistaa bändin. Musiikista ei niinkään. Chapters jatkaa samalla linjalla. Hyvää soittoa, vahvaa laulamista, mutta ei tartu. Aavistuksen epäilyttää. Onneksi Lost in Sorrow on alusta asti selvää Queensrÿcheä. Nyt on heitetty koukkuja vesille ja ne tarttuvat. Onko kappale jopa hittihakuinen?

Tämä kokoonpano kasattiin aikoinaan, että Michael Wilton pääsi soittamaan metallia. Sicdeth lähtee kunnon perinteisellä riffittelyllä. Mike Stone joutui kopioimaan Chris DeGarmon kitarasooloja. Nyt tekevät Wiltonin kanssa samanlaisia. Hienosti soittavat yhteen. Toimii.

Raskas Behind the Walls yllättää Dream Theaterilta kuulostavalla alullaan. Kuka soittaa koskettimia? Nyt on progea. On myös metallia. On kunnollista!

Edellinen oli raskas. Nocturnal Light on raskaampi. Puoleen väliin on laitettu mielestäni tämän albumin parhaat, eli selvästi progressiiviset raidat. Vaan lisää tulee!

Kivasti kulkeva Out of the Black on jotenkin Empire-levyn henkinen. Casey Grillo on hyvä rumpali, mutta ihan Scottin tyyliin ei isku napsahda. Ainakaan ei matki.

Hidas Forest on kaunis. Kitarat soivat hienosti, jousista nyt puhumattakaan. Isot slovarit ovat olleet yhtyeen juttu. Sovittaja on onnistunut. Halutessaan tämänkin voi sijoittaa yhtyeen menneelle aikajanalle.

Bändi kertoi, ettei halua muistella vanhoja tehdessään uutta. Mielestäni Realms kuitenkin tekee niin. Ei tämä häiritsevän old schoolilta kuulosta. Onpahan riffejä, koukkuja ja harmonioita. Luulisi kelpaavan myös tuoreille faneille.

Hold On ei oikein tiedä mitä olla. Hidas vai keskinopea? Laitetaan leima: progea. Tehdään samalla tavalla häijyltä kuulostavalle Tormentumille. Mikä siinä on, että kirkonkello toimii biisissä kuin biisissä? On kova!

Billy Idol -laina Rebel Yell on ihan turha. Miksi? Yrittääkö Todd imitoida Idolia? Ei suju.

Olen kaivannut Todd LaTorrelta häneltä itseltään kuulostavaa ulosantia ja aavistuksen tarttuvampia, lue helpompia, laululinjoja. Toisaalta yhtyeen musiikki saisi olla selvästi progressiivista metallia. Nyt sain mitä toivoin. Onko hyvä? On. Nyt bändillä on taas aidosti oma identiteetti. Tästä on hyvä jatkaa.

Tero Honkasalo

  1. J-P Nokkonen on 30 syys 2022:

    Hyvä arvostelu.Queensryche parantaa levy levyltä.Edellinenkin jo loistava..Uuden kokoonpanon myötä palattu vanhaan ja nyt kokoajan löytyy uusiua elementtejä..Levyä ja paitaa odotellessa.

    Reply to J-P Nokkonen

Reply to J-P Nokkonen

Add a comment
Your name
Your email